Romans 7

Olemme kuolleet pois laista. Kristityn sisäinen taistelu

1Vai ettekö tiedä, veljet – puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä koko sen ajan, jonka hän elää? 2Niinpä laki sitoo naimisissa olevan naisen hänen elossa olevaan mieheensä, mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa tästä miehen laista. 3Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä menee toiselle miehelle. Mutta jos mies kuolee, hän on vapaa laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. 4Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, jotta kantaisimme hedelmää Jumalalle. 5Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat jäsenissämme, niin että kannoimme hedelmää kuolemalle, 6mutta nyt olemme vapaat laista ja kuolleet pois siitä, mikä piti meidät vankeina, niin että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

7Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei ikinä! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta. Sillä en olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." 8Mutta kun synti otti käskystä aiheen, se herätti minussa kaikkia himoja, sillä ilman lakia synti on kuollut. 9Minä taas elin ennen ilman lakia, mutta kun käsky tuli, synti sitä vastoin virkosi, 10mutta minä kuolin. Kävi ilmi, että käsky, jonka oli määrä olla minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. 11Sillä kun synti otti käskystä aiheen, se petti minut ja kuoletti minut käskyn kautta. 12Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä.

13Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, jotta se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskyn kautta. 14Sillä tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alle. 15Sillä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä teen. 16Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, niin myönnän, että laki on hyvä. 17Niin nyt sitä en enää tee minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18Sillä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahtoa minussa on, mutta hyvän toteuttamista en itsestäni löydä, 19sillä sitä hyvää, mitä tahdon, en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, teen. 20Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21Huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha on minussa läsnä, 22sillä sisäisen ihmiseni puolesta iloitsen Jumalan laista, 23mutta jäsenissäni näen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka on jäsenissäni. 24Minä kurja ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Copyright information for FinSTLK2017